Nufit: Sokrates-väittelykilpailu Vuosaaren lukio vastaan Helsingin Medialukio

Sokrates-väittelykilpailun ensimmäisen lohkon väittelyyn osallistuivat Vuosaaren lukio ja Helsingin medialukio. Vuosaaren lukio puolusti väitettä: Tärkeämpi on liike, ei määränpää.

Avauspuheenvuorossaan Vuosaarelaiset esittivät että ihmisen lopullinen päämäärä on kuolema, joka ei selvästikkään voi olla elämää tärkeämpää, mutta MeLulaiset vastasivat ehdottamalla että jokaisella liikkellä on päämäärä, ja siten päämäärä määrittää liikkeen. 

Väitteyn ensimmäisessä osassa argumentit olivat hyviä, molempien puolien väitteet olivat vaikeita kumottavia ja niitä oli runsaasti. Kun ajastettu osuus päättyi, olivat molemmat joukkueet erittäin vahvoilla, joskaan liikettä tai päämäärää ei ollut määritelty, mikä koitui eduksi Medialukiolle. 

Tuumaustauon jälkeen Medialukio alkoi toden teolla tykittää argumentteja vuosaarta päin,. Kun jääkiekko-esimerkki oli esitelty, päästiin erittäin hyvin vauhtiin vastapuolen argumenttien kumoamisessa. Medialukion mukaan liike muistetaan päämäärän takia, kun taas vuosaarelaiset uskoivat elämän olevan ainaista liikettä. Tähän medialukio vastasi selittämällä kuinka päämääriä voi olla useita. Lopulta aika loppui ja tuomarit lähtivät punnitsemaan päätöstään.

Voittajaksi selviytyi melko yksimielisesti Helsingin Medialukio. Tuomareiden mukaan heidän argumenttinsa olivat uskottavampia ja he vastasivat hyvin vastapuolen väitteisiin.

Mielenkiintoinen kohta oli medialukion argumentti joka käänsi vuosaaren ehdotukset päälaelleen, jonka mukaan liikkeen aikana saadut kokemukset voivat olla päämäriä. Tämä aiheutti vuosaaressa pitkän hiljaisuuden ja henkisen mic-dropin medialukiossa.


Dramatoisointi:

Kirjallisuusanalyysi

Ensimmäinen katkelma alkaa Miehen mennessä kahvilaan. Meille ei kerrota hänen nimeään eikä ulkonäköään, kaikki mitä tiedämme hänestä on hänen sisäinen monologinsa. Hän selittää yksityiskohtaisesti kuinka ei pidä viereisten kortinpelaajien ulkonäöstä, tai siitä kuinka he pelaavat. Kaikenlainen fyysinen toiminta ällöttää häntä. Kaikki tunteet ovat hänelle vieraita ja outoja. Päähenkilöä ei voisi vähempää kiinnostaa mitä korttitoverit ajattelevat, hän on täysin keskittynyt siihen miltä he näyttävät ja kuinka he käyttäytyvät

Myöhemmin illalla mies miettii kuinka hänen olotilansa on hirveä, eikä mikään auta. Hän lukee lehdestä pikkutytön murhasta ja kiroaa maailman olemassaolon laatua. Hänen mielestään kaikki on ällöttävää eikä hän halua koka maailmaa enää.

Päähenkilömme on äärimmäisen katkera ja maailmaan kyllästynyt. Hänelle ei ole enää mitään uutta koettavaa. Hän ei halua uusia kokemuksia, koska olemassaolo on hänelle inhottavin mahdollinen kokemus. Mies ei tahdo edes ajatella, mutta epäonnistuu, sillä ei-minkään ajattelu on myös ajatus. Mies on luultavasti Nihilisti, hän ei usko mihinkään, tai minkään auttavan kurjuuttaan. Maailma on hänelle kiinteä massa joka on häntä vastaan, yhden yksilön piirteet liittyvät koko maailmaan. Esimerkiksi kahvilanpitäjän hylkäys tarkoittaa hänelle koko maailman hylkäämistä, tai kortinpelaajien surkea päättämättömyys ja epävarmuus on koko maailman vika. Miehen mielestä millään maailmassa ei ole enää mitään arvoa. Ainut asia minkä hän oli nähnyt maailmassa viattomana, lapsuus, turmellaan myös, kun hän lukee lehden. Sinä hetkenä hän menettää lopullisesti uskonsa ihmiskunnan hyvyyteen.

Teksti on puhtaasti miehen ajatuksia, siihen ei ole lisätty mitään mitä hän ei olisi ajatellut mielessään. Katkelmassa ollaan erittäin pessimistisiä, eikä mitään toivon pilkahduksia näy. Teksti vaikuttaisi käsittelevän Nietszcheläistä pessimismiä ja nihilismiä, tämä näkyy miehen toiveesta lakata olemasta ja maailman paperimaisesta latteudesta, mikään ei ole erityistä ja kaikki on paskaa.

Vierailuraportti

Tieteen päivät, Keskiviikko 11.1, kello 14:30 - 16:30, Helsingin yliopiston pieni juhlasali

Puhumassa: Professori Ville Kyrki (Aalto-yliopisto)
Filosofian tohtori Anna-Mari Rusanen (Helsingin yliopisto)
Dosentti Minna Huotilainen (Turun yliopisto, Helsingin yliopisto), Aiheena tekoäly ja robotiikan vertaaminen ihmisiin.

Professori Kyrki esitteli nykyrobotien ja tekoälyn mahdollisuuksia, näyttäen useita esimerkkejä siitä kuinka monet yliopistot ja muut tutkimuslaitokset ovat onnistuneet saamaan robottien oppimis- ja ymmärrystaidot lähes ihmismäiselle tasolle. 

Tohtori Rusanen selitti yleisölle ihmisaivojen ja tekoälyn eroja, kuinka ne näkevät asioita eri tavalla ja päättävät tiedon käsittelyn eri tavalla. 

Dosentti Huotilainen kertoi kuinka laiskuus kannustaa ihmistä keksimään helpompia keinoja tehdä asioita, robotti oli hänen mukaansa äärimmäinen esimerkki tästä. Hän kyseenalaisti tietyt robottien taidot ja hyödyt, esimerkiksi onko turvallista pitää superälykästä konetta työtoverina, mutta selittää että robotti on ennen kaikkea työkalu, jota ihminen määrää.

Lopuksi pidettiin paneeli, jossa kaikki kolme puhujaa keskustelivat ja vastasivat puheenjohtaja Hannu Toivosen sekä yleisön kysymyksiin.

Puhujien lopputulos oli se, että robotiikasta voidaan hyötyä monella tapaa, mutta niitä ei pidä päästää tekemään asioita itsekseen.

Point of intrest: Salienssin ohjelmointi robotiikassa oli mielenkiintoista kuuneltavaa

moi  ( ͡° ͜ʖ ͡°)